Investoinnit & raaka-aineet
Teollisuuden internet
"Ostin itselleni työpöydän"
Markku Peltola osti pari konepajaa ja ryhtyi yrittäjäksi, kun ei saanut työpaikkaa valmistuttuaan. Perinteisten pikkupajojen muuttaminen ketteriksi digipajoiksi on kovan työn takana.
Konepajayrittäjä Markku Peltola, 53, on huomannut varsin omakohtaisesti, että ”digipaja” ei välttämättä ole vielä todellisuutta - ainakaan pienten konepajojen kohdalla. Peltola osti kaksi pajaa, joiden digivalmiudet olivat aika lailla olemattomia.
Ensin Peltola osti pohjanmaalaisen Latta-Aihio Oy:n vuonna 2014 ja kaksi vuotta myöhemmin Loimaan Konepaja Oy:n. Hän kuvailee yrityksiä pieniksi, perinteisiksi konepajoiksi, joissa ei tietotekniikkapuolella ole tapahtunut juuri mitään 20 vuoteen.
”Latta-Aihiossa laskut kirjoitettiin vielä vanhalla Remingtonkirjoituskoneella. Käytössä ei ollut sähköpostia, mutta vanha faksi talosta löytyi”, Peltola kertaa ensiostostaan.
”Loimaan Konepajalla oli sitten jo käytössä sähköposti, mutta ei esimerkiksi kotisivuja ollenkaan.”
Sähköisempää bisnestä
Insinööritaustainen Peltola ei ollut mikään ITC-guru itsekään, mutta tiesi että konepajat oli kiskottava 2000-luvulle, vaikka väkisin. Niinpä pajat saivat mm. kotisivut, sähköpostin ja verkkolaskutuksen - ja näin iki-Remingtonkin lopulta vapautettiin palveluksesta.
Keväällä 2017 mies lähti Suomen Yrittäjien digikouluun oppimaan lisää. Samalla kurssilla oli kymmenittäin ”kohtalotovereita”, jotka olivat kiinnostuneita digiloikan mahdollisuudesta. Peltolan mukaan digikoulu antoi paljon ajateltavaa: pajat saisivat esimerkiksi ihan kouriintuntuvaa hyötyä sensoriteknologiasta, joka ennakoi koneiden rikkoutumista etukäteen.
”Ennakoivan tiedon merkitys varmasti kasvaa ja tekniikan yleistyessä sensorien hinnat tulevat alas”, hän pohtii. Laajemmassa katsannossa koko muukin Internet of Things - maailma (IoT) sopii hyvin konepajameininkiin: kun koneet saadaan puhumaan keskenään, toimintaa voidaan järkeistää ja tehostaa vaikka kuinka paljon.
”Ihan ensimmäiseksi otamme kuitenkin käyttöön sähköisen tuotannonohjausjärjestelmän, jota ajetaan parhaillaan sisään”, toteaa Peltola ja lisää, että ”pakko on hyvä motivaattori päivittämisessä”.
Skaalautuvuudella saumoja
Peltolan imperiumi on vielä pieni - Latta-Aihiolla on neljä työntekijää ja Loimaan Konepajalla seitsemän - mutta digityökalujen avulla pieni toimija kaukaisessa Suomessa voi hyvinkin olla kokoaan suurempi toimija.
”Digitaalisuus muuttaa voimakkaasti nyt koko toimialaa, eikä pienten pajojen ole syytä jättää näitä mahdollisuuksia hyödyntämättä.”
Peltola muistuttaa, että Suomessa monet ikääntyvät konepajayrittäjät etsivät työlleen jatkajaa - ja sopivalla digietunojalla voidaan tuottavuutta parantaa huomattavastikin. Peltolan ”tallissa” on pari tuotetta, jotka ovat pitäneet pintansa vuosikaudet. Latta-Aihion ”pyhä kolminaisuus” on kuljetinruuvit, ruuvikuljettimet ja ruuvikuljettimien kierteet.
Tasaista tulosta ruuvikuljettimilla
Peltola kertoo, että esimerkiksi ruuvikuljetinta menee tasaisesti kokonaistoimituksina eri teollisuudenaloille. Perhossa sijaitsevassa uudessa tuotantolaitoksessa valmistetaan asiakkaille kuljettimia paksuistakin ainevahvuuksista sekä kattavasti eri materiaaleista.
”Elokuusta 2016 lähtien olemme olleet uusissa tiloissa”, vahvistaa Peltola.
Päätuotteet valmistetaan ja toimitetaan myös akseleihin ja akseliputkiin hitsattuina, koneistetuilla vaihdemoottorisovituksilla ja tarvittaessa myös kulmavaihteilla varustettuna.
”Ruuvit sopivat monenlaisille materiaaleille, kuten hake, turve ja biomassa, sekä eri toimialoille, kuten mm. kaivosja asfalttiteollisuuden käyttöön”, hän kuvailee. Peltolalla on ”aikaisemmasta elämästä” kokemusta juuri bioenergiasta ja hän uskoo, että ruuveja menee kasvavalle toimialalle koko ajan enemmän ja enemmän.
”Haemme uutta bisnestä biotaloudesta ja uusiutuvista. Tällä haavaa biolaitevoimalat ovat jo iso asiakassegmentti meille.”
Traktoreita unohtamatta
Loimaan Konepaja Oy taas on ensisijaisesti tilauskonepaja. Vuonna 1924 perustettu yritys on ollut nykyisessä hallissa vuodesta 1976 ja sen tuotteisiin kuuluvat erilaiset teräsrakenteet ja metallirakennetyöt.
”Omana tuotteena ollut jo 1970-luvun alusta lähtien traktoreiden sivurajoittimet kattavasti eri merkkeihin”, kertoo Peltola.
Vuosituotanto on ollut keskimäärin 1 500 paria rajoittimia, mutta määrä on ”hiipumaan päin” - vanhempiin traktorimalleihin rajoittimia tosin menee yhä kelpo määriä, mutta uusiin malleihin ei niinkään.
”Sivurajoittimet ovat olleet hyvä bisnes, mutta nyt siihen rinnalle tarvitaan muuta”, yrittäjä pohtii.
Kaikki hoituu!
Peltolan mukaan Loimaan Konepaja palvelee seutukunnan yrityksiä ja yksityisiä nimenomaan monipuolisuudellaan. Pajalla hoituvat metallirakenteet, metallin asennustyöt ja erikoistyöt, CNC-sorvaukset
ja onpa pajan portfoliossa yksi erikoisuuskin.
”Erikoistuotteena tuotevalikoimaamme kuuluu palamaton roskakatos. Paloelementeistä kasattava katos on kehitetty vuonna 2005”, hän kertoo.
Roskispalon sattuessa jätekatos suuntaa palokaasut, lämpösäteilyn ja palavat hiukkaset haluttuun suuntaan - poispäin rakennuksista - katoksen ulkorakenteen säilyessä palamattomana. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n (SPEK) suosittelema roskakatos on myös vakuutusyhtiö IF:in turvapartnerituote.
”Myös parit polttokokeet on tehty ja jätekatos on selvinnyt niistä todella hyvin. Kyseessä on tulevaisuuden tuote”, pohtii Peltola, joka uskoo turvallisuusbuumin nostavan juuri tämänkaltaisia innovaatioita.
Toinen kierros yrittäjänä
Peltolan katse on alati horisontissa, koska pienen on kasvettava, ettei jää isompien jalkoihin. Kokemusta yrittämisestä hänellä on jo aikaisemmalta rupeamalta metallipuolelta, vuosina 1992-2001. Sitten mies oli ”vieraalla” töissä aikansa ja aloitti lopulta insinööriopinnot.
Mutta kun Peltola valmistui vuonna 2012, hän joutui hämmästymään: tiukassa taloustilanteessa 48-vuotias vastavalmistunut insinööri olikin paperia. Kun hän toiveikkaana laittoi työpaikkahakemuksia eri firmoihin, ei kutsua tullut edes haastatteluun.
”Tuntui ihmeelliseltä, että CV on viimeisen päälle kunnossa, mutta putosin silti heti ekalla kierroksella, ilman että olivat koko miestä nähneet”, Peltola muistelee muutaman vuoden takaista tilannetta.
”Ei huolittu, ei haluttu.”
Pienestä liikkeelle
Peltolan veri kuohahti juuri sopivasti ja hän päätyi sovittelemaan vanhaa yrittäjähattua taas päähän. Sekä Latta-Aihio että Loimaan Konepaja olivat käytännössä yhden miehen pajoja, jotka ostamalla voisi ainakin itsensä työllistää - ja pienellä vaivannäöllä muutaman muunkin.
”Käytännössä ostin itselleni työpöydän, kun sitä en muuten saanut”, hän heittää.
Yrityskauppojen ajoituskin tuntuu nyt ihan hyvältä: maan länsilaidalla tapahtuu jatkuvalla syötöllä ja autotehtaiden ja telakoiden menestys tihkuu lopulta aina myös elinkeinoelämän aluskasvillisuuteen, pk-sektorille.
”Jos ajatellaan, että semmoiset 80 prosenttia Suomen yrityksistä on alle 10 hengen firmoja, niin onhan se melkoinen määrä. Nyt suhdanteet näyttävät positiivisilta ja piristäviä esimerkkejä tulee koko ajan lisää”, hän pohtii.
Investointien rahoitus joustavammaksi
Yrittäjän tuskaan kuuluu, että ajoitus ilman toimivaa kristallipalloa on vaikeaa. Peltolan mukaan toimialalla on selvää, että esimerkiksi vanhentunutta konekantaa on ennen pitkää uusittava, mutta millä aikataululla - ja mistä rahoitus?
”Konepajat hyötyisivät uudenlaisista, nykyistä joustavammista rahoitusinstrumenteista, koska jos joku haluaa ihan oikeasti kasvaa, niin kyllä sen kasvun rahoittaminen on aika haasteellista tällä hetkellä”, Peltola pohtii.
”Myös mikroyrityksissä on sellaisia, jotka haluavat kasvaa”, hän muistuttaa.
Yrittäjän lasien läpi
Yrittäjän DNA:ssa riskinottokyky on tietenkin sisäänrakennettuna, ainakin jossain määrin. Peltolan mukaan yrittäjyys on toisaalta tapa työllistää itsensä ja toisaalta elämäntapa.
”Yrittäminen on luonnekysymys ainakin siinä mielessä, että yrittäjä katsoo maailmaa aina vähän eri tavalla. Tähän kuuluu se, että taloudelliset aspektit määräävät aika pitkälle sen mikä on mahdollista ja mikä ei.”
Peltolan pajoilla ei yritetä rikkoa taivaita, vaan tavoitteena on kasvaa maltilla ja ”maksaa lainoja pois”. Kun toimialan kustannusrakenne on varsin raskas, on syytä pysytellä loitolla isoista irtiotoista ja pitää katse tiukasti pallossa.
Kauhun tasapaino
Yrittämiseen kuuluu sekin, että katse on niin haukkana pallossa, että mahdollisia onnistumisia - kuten vaikkapa ison diilin klousausta - ei ehdi hirveästi tuuletella, koska silloin vasta täytyykin juosta ja lujaa. Vastaavasti suvantovaihe tarkoittaa usein sitä, että puhelin ei soi ja yrittäjä syö kynsiään: missä tilaukset?
”Semmoista tasapainottelua tämä on tuskailun ja kiireen välillä”, Peltola naurahtaa. ”Toisaalta silloin kun kaikki palikat on kunnossa, homma pyörii ja tuntuu nautittavalta.”
Ja palataan vielä hetkeksi tuohon digiloikkaan. Peltola odottaa, että digitaalisten työkalujen avulla hän saa myös kalenterin kuriin nykyistä paremmin.
”Esimerkiksi erilaisia rutiinitehtäviä sujuvoittamalla voi saada uudenlaista ryhtiä ajankäyttöön.”
Teksti: Sami J. Anteroinen
Kuvat: Loimaan Konepaja Oy
