Energialähteet ja polttoaineet
Energiamarkkinat
Energian tuotanto, jakelu ja varastointi
Tuulivoima
Suomi vähentää vauhdilla energiantuontia Venäjältä
Venäjän osuus Suomen energiantuonnista on viime vuosina ollut hieman yli puolet. Esimerkiksi vuonna 2020 tämä osuus oli 53 prosenttia. Noin kolmasosa kaikesta Suomen energiasta on ollut tavalla tai toisella Venäjältä tuotua. Nyt Suomen energiariippuvuudesta on päästävä eroon – maksoi mitä maksoi.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta, se
menetti kerralla paljon. Yksi vakava menetys oli maan maine,
muun muassa energiantoimittajana.
Riippuvuutta Venäjältä tuodusta energiasta onkin pyritty
jo vähentämään, niin Suomessa kuin muissakin sivistyneen
maailman maissa. Esimerkiksi verkkoyhtiö Fingridin arvion
mukaan Suomi voisi päästä täysin sähköriippumattomaksi
vuonna 2024, koska tuulivoimasta ja Olkiluoto-3:n voimalaitoksesta
saadaan lähiaikoina lisäenergiaa.
Energiantuonti Venäjältä voi syystä tai toisesta loppua jo
aiemminkin. Toisaalta muun muassa uusiutuvan energian kotimaista
tuotantoa oli ryhdytty merkittävästi lisäämään Suomessa
jo ennen Ukrainan sodan alkamista.
Tuulivoima tulee tarpeeseen
Suomessa tuulivoimantuotanto oli pitkään vähäistä, vaikka
ensimmäiset tuulivoimalatornit pystytettiin Vaasan lähistölle jo
1990-luvun alussa. Kuitenkin kymmenen viime vuoden aikana tuulienergian tuotantokapasiteetti on 16-kertaistunut. Nyt jo
kymmenisen prosenttia sähköenergiasta tuotetaan tuulivoimalla.
”Juuri nyt ennätysmäärä tuulivoimaa on sekä rakenteilla
että suunnitteilla”, kertoo Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n toimitusjohtaja
Anni Mikkonen.
Valmisteilla ja osin jo rakenteillakin on peräti 350 tuulipuistoa,
kaikkiaan lähes 7 300 tuulimyllyä.
”Rakenteilla on yli 4 400 megawattia (MW). Osa laitoksista
valmistuu vuoden 2022 aikana ja osa parina seuraavana
vuonna.”
”Itse asiassa suunnitteilla olevan tuulivoimatuotannon
määrä ylittää Suomen koko nykyisen sähkönkulutuksen. Toki
saattaa olla, että kaikki suunnitteilla olevat hankkeet eivät
toteudu”, sanoo Mikkonen.
Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen
uskoo tuulivoiman olevan merkittävä tekijä Venäjän tuontienergian
korvaamisessa.
Kuva: SUOMEN TUULIVOIMAYHDISTYS
”Eniten tuulivoimaa on rakenteilla ja suunnitteilla Pohjois-
Pohjanmaalle. Sen ohella keskeisiä tuulivoiman keskittymiä
tulee muualle Pohjanmaalle, eteläiseen Lappiin, Keski-Suomeen
ja Kainuuseen. Nyt rakennetaan eniten maatuulivoimaa,
mutta myös merituulipuistoja suunnitellaan. Näitä offshoretuulipuistoja
on tulossa 2020-luvun loppupuolella.”
Mikkonen uskoo tuulivoiman olevan merkittävä tekijä
Venäjän tuontienergian korvaamisessa.
OL-3:sta lisäsähköä jollakin aikavälillä
Suomen riippuvuus Venäjän energiasta juontaa juurensa jo
1970-luvun alkuvuosiin.
”Tuolloin käytiin bilateraalista kauppaa silloisen
Neuvostoliiton kanssa. Idästä hankittiin Suomeen paljon öljyä
sekä uraanipolttoainetta Loviisan neuvostoliittolaisvalmisteisia
voimalaitoksia varten”, toteaa Aalto-yliopiston professori
Peter Lund.
”Viime vuosikymmeninä Suomessa on kiinnitetty ihmeen
vähän huomiota energiaturvallisuuteen. Tässä on oltu lyhytnäköisiä
niin meillä kuin muuallakin läntisessä Euroopassa,
sillä strateginen energiaturvallisuus on monissa maissa – vaikkapa
USA:ssa – keskeinen kysymys.”
Lund muistuttaa, että vielä 2010-luvulla Fennovoiman ydinvoimalaitoksen
toimittajaksi hyväksyttiin venäläinen valtionyhtiö
Rosatom, vaikka laitoshanketta alkujaan perusteltiin tarpeella
vähentää energiariippuvuutta Venäjästä.
”Tapaus kuvastaa päättäjien puutteellista energiaturvallisuuden
tuntemusta”, hän arvioi.
Uudessa maailmanpoliittisessa tilanteessa Fennovoiman
laitosta tuskin rakennetaan koskaan valmiiksi asti, mutta Suomen
energiapolitiikassa on Lundin mukaan muutenkin luotettu
liikaa ydinvoimahankkeisiin.
”Olkiluoto-3:kin tuli koekäyttöön vasta keväällä 2022,
noin 13 vuotta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Se
voi aikanaan kompensoida Venäjältä tuodun sähkön, mutta
siitä saadaan täyttä sähkötehoa verkkoon vasta kuukausien
päästä. Fennovoimankin piti olla valmis jo 2020.”
Suomen ydinpolttoaineestakin merkittävä osa tulee edelleen
Venäjältä. Siirtyminen läntisten polttoainesauvojen käyttöön
tuo lisää kustannuksia.
Tulossa kelluva LNG-terminaali
Muun muassa ranskalaistutkijat julkistivat huhtikuun 2022
alkupuolella selvityksen, jonka mukaan Venäjän tuontienergiasta
luopuminen aiheuttaisi EU-maissa tuntuvia talousvaikutuksia.
Tilanne olisi kuitenkin hallittavissa, vaikka
energian
hinnat varmasti nousisivat.
Koko EU:ssa noin 40 prosenttia kaikesta käytetystä
maakaasusta on tullut Venäjältä. Raakaöljyn ja kivihiilen
tapauksessa osuudet ovat noin 25 prosenttia. Tilanteet
vaihtelevat eri EU-maissa paljon, ja esimerkiksi Suomen
energiankäytöstä maakaasun osuus on pienempi kuin
vaikkapa Saksassa.
Maakaasun korvaaminen on hankalampaa kuin kivihiilen
tai öljyn – joita tarvittaessa saadaan muualtakin kuin Venäjältä
–, mutta sähköntuotannossa kaasua voidaan jonkin verran
korvata muilla polttoaineilla.
Yksi mahdollinen Venäjän maakaasua korvaava vaihtoehto
on LNG:n eli nesteytetyn maakaasun ostaminen muista
maista. LNG:tä voidaan tuoda laivakuljetuksina, mutta se on
tavallista kaasua kalliimpaa. Lisäksi tuonti edellyttää uudenlaisia
satamaterminaaleja.
Suomessa tähän tilanteeseen kuitenkin jo varaudutaan.
Huhtikuussa 2022 Suomi ja Viro ilmoittivat hankkivansa
yhteisen kelluvan LNG-terminaalin, jolla pyritään vähentämään maiden riippuvuutta venäläisestä maakaasusta.
Terminaali sijoitetaan alkuvaiheessa Viron Paldiskiin ja
myöhemmin Suomen rannikolle, mahdollisesti Inkooseen tai
Porvoon Tolkkisiin.
Ulkomailta Suomeen tuotavasta sähköstäkin noin 10
prosenttia
on ollut venäläistä tuontisähköä. Tulevaisuudessa
Suomi hankkinee tuontisähkönsäkin muualta.
Rahaa kuluu reippaasti
Lund epäilee, että tuontienergian määrän äkillinen väheneminen
voisi aiheuttaa myös yllättäviä ja vaikeasti ennakoitavia
pulmatilanteita.
”Kyllähän EU-mailla on vaurautta ja sillä voi ostaa lisäenergiaa,
mutta hintojen nousut voivat olla kovia”, hän pohtii.
”Varmaankin Suomessa tuontienergia on korvattavissa.
Muutos vaikuttaa kuitenkin myös muuhun maailmaan ja
aiheuttaa
öljy- ja kaasukaupan markkinahäiriöitä sekä hinnankorotuksia.”
Lähes puolet kaikesta Suomen energiankulutuksesta menee
Lundin mukaan teollisuuden käyttöön, koska täällä energiaintensiivisen
teollisuuden suhteellinen osuus on OECD-maiden
suurimpia.
”Meillä on esimerkiksi paljon raskasta teollisuutta kuten
kemiantehtaita, öljynjalostusta ja metsäteollisuutta.”
”Yhteyksiä Venäjälle on paljon etenkin Neste Oy:llä, joka
on Venäjän näkökulmasta kuudenneksi suurin öljynostaja-asiakas
maailmassa. Neste tuo venäläisöljyä ja jalostaa sitä Suomessa”,
Lund mainitsee.
Myös Fortumilla ja sen tytäryhtiöillä on paljon toimintaa
Venäjällä, muun muassa voimalaitoksia. Irrottautuminen
sopimuksista on juridisesti ja teknisesti hankalaa ja aiheuttaa
valtio-omisteiselle yhtiölle rahallisia tappioita, joista osa tosin
päätynee Suomen veronmaksajien kuitattavaksi.
EU-tasolla tehdyissä tutkimuksissa on arvioitu, että tuontienergiasta
luopuminen maksaa EU-maissa keskimäärin noin
100 euroa asukasta kohti. Vuotuinen talouskasvu vähenee
ehkä prosenttiyksiköllä tai parilla.
Aalto-yliopiston professori Peter Lund sanoo, että yksi mahdollinen
Venäjän maakaasua korvaava vaihtoehto on LNG:n eli nesteytetyn
maakaasun ostaminen muista maista.
Kuva: AALTO-YLIOPISTON VIESTINTÄ / ANNI HANÉN
Varavoimaa ja energiansäästöä
Toisaalta, kansainväliset päästövähennystavoitteet joka
tapauksessa
jossain vaiheessa olisivat johtaneet fossiilisen
energian tuonnin merkittävään vähenemiseen. Jo ennen Ukrainan
sodan alkamista oli esimerkiksi Suomessa päätetty sulkea
useita kivihiilivoimalaitoksia lähivuosina ja korvata niitä uusiutuvan
energian tuotannolla.
”Öljyn varmuusvarastot riittävät ainakin viideksi kuukaudeksi.
Sen jälkeen tarvitaan uusia toimitussuuntia”, Lund
sanoo.
”Raakaöljyn Venäjän-tuonnin nopea korvaaminen Euroopan
laajuisesti on hankalaa. Runsas vuosi voi jopa mennä ennen kuin lisäkapasiteettia saadaan riittävästi esimerkiksi
USA:sta ja Saudi-Arabiasta.”
”Jos energiavajetta ei saada täytettyä, öljynhinta voi
nousta voimakkaasti ja ehkä esiintyy öljyn säännöstelyäkin.
Maailmantilanteet vaikuttavat asioihin paljon.”
Kenties energiankäytön priorisointia joudutaan pohtimaan
joissakin maissa. Luultavasti asuntoja lämmitetään Euroopassakin
kylmillä ilmoilla, ja teollisuuden tarvitsemaa energiaa
säännöstellään.
”Pitkällä aikavälillä myös teollisuus voi uudistua
energiaa vähemmän kuluttavaksi. Lisäksi fossiilisen energian
voimalaitoksia voidaan pitää reservissä varavoimalaitoksina.
Suomessa vaikkapa turve ja metsähake ovat polttoaineita,
joiden käyttöä on mahdollista kriisitilanteessa lisätä”, Lund
katsoo.
Yleisradion tv-uutisissa 7.4.2022 kerrottiinkin, että Huoltovarmuuskeskus
on ilmoittanut perustavansa turpeen ja hakkeen
varmuusvarastoja.
”Energiankäytön tehostaminen ja energiansäästö voivat
auttaa jo paljon. Suomessakin esimerkiksi rakennusten lämpötaloutta
pystyttäisiin tehostamaan vaikkapa korjausrakentamisen
yhteydessä tai sisälämpötilaa hieman pudottamalla”,
korostaa Lund.
Teksti: Ari Mononen
