Piha-alue (jätehuolto)

Kierrätys kunniaan kiinteistöjen jätepisteissä

KUVA: 123RF

Viime vuosina monilta taloyhtiöiltä ja muiltakin kiinteistöiltä on alettu vaatia uudenlaisten ja yhä useampien jätteenkeräysastioiden hankkimista jätepisteille, jotta jätteiden lajittelu ja kierrätys saadaan Suomessa entistä monipuolisemmaksi. Myös uusimpien määräysten myötä tällainen suuntaus jatkuu. Jätekatokset uhkaavat pian käydä ahtaiksi.

JOS JÄTTEIDEN keräysastiat sijoitetaan kiinteistön pihalle, niiden suojaksi on tyypillisesti rakennusjärjestyksen mukaan rakennettava jätesuoja, -katos tai -aitaus. Keräyskapasiteetti mitoitetaan asuntoyhtiön koon perusteella.

Näin ollen monien tyylikkäiden kiinteistöjen porteilla on kenties hiukan koruttomampia katoksia tai muita rakennelmia, jotka suojaavat jäteastioita. Ehkä rakennelmat eivät ole aina kauniita, mutta sellaisia kiinteistön jätehuolto kysyy – takavuosien kotimaista iskelmää mukaillen. (Kyseistä laulua esittäneestä maalaispojasta tuli sittemmin pitkäaikainen kansanedustaja, joten hänkin on ollut osaltaan mukana Suomen jätehuoltolainsäädännön voimaan saattamisessa.)

Nykyisin toki on tarjolla myös joitakin jätekatosta huomaamattomampia maanalaisia vaihtoehtoja kiinteistöjen jätteenkeräyksen toteuttamiseksi.

”Jätehuoltoa ohjaavat jätehuoltolaki ja -asetus sekä paikalliset määräykset.

KUVA: SHUTTERSTOCK

Määräyksiä, ohjeita ja vaatimuksia

Jätehuoltoa ohjaavat jätehuoltolaki ja -asetus sekä paikalliset määräykset, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kuntien yhteisorganisaation HSY:n yleiset jätehuoltomääräykset.

Samaten eri kaupunkien rakennusjärjestyksissä voidaan edellyttää riittäviä tiloja jätteiden keräämistä ja lajittelua sekä jätehuollon muita järjestelyjä varten. Kunnan tai alueen lajitteluvaatimukset määrittävät, minkätyyppisiä keräysastioita yhtiön jätepisteelle tulee sijoittaa.

Tätä nykyä monet sekä yleisistä että paikallisista määräyksistä pohjautuvat Euroopan Unionin direktiiveihin ja yleiseurooppalaisiin jätemateriaalien uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteisiin.

Mikäli jätehuonetta tai jätekatosta ei pidetä kunnossa, rakennelmat voivat helposti heikentää pihan viihtyisyyttä ja koko kiinteistön yleisilmettä. Jätehuoltorakennelmien koko yleensä perustuu rakennusaikaisiin mitoitusnormeihin sekä käytössä olevien keräysastioiden määriin.

Jäteastioiden sijoittaminen pihatien portin tuntumaan johtuu usein siitä, että jätehuoltoyhtiöt määrittelevät jätetilan ja jäteauton pysähdyspaikan välille ohjeellisia etäisyyksiä. Jäteastioiden sijoittaminen pihan perälle voisi nostaa jätteiden poiskuljetuksen hintoja. Jätehuollon vaatimat kulkureitit tulee selvittää jo kaavoitusvaiheessa.

”Usein jätehuoneet ja jätekatokset sijoitetaan varoetäisyyden päähän kiinteistön asuintiloista.

KUVA: PIXABAY

Oikeanlaista suunnittelua

Toki myös taloyhtiön itsensä ja pihan käyttäjien kannalta on suotavaa, että jäteautolla ei liikuta piha-alueella tarpeettoman pitkiä matkoja. Uusilla kaupunkipihoilla ongelmaksi voi tulla pihan ahtaus, ja siksi joillakin kaupunkialueilla käytetään tavanomaista pienempiä jäteautoja.

Toisaalta saman alueen eri taloyhtiöt saattavat käyttää yhteistä jätealuetta, johon keräysautot pääsevät helpommin käsiksi. Silloin tosin asukkaiden matkat jäteastioille helposti pitenevät.

Varsinkin talvikaudella taloyhtiön on huolehdittava siitä, että jätepisteelle pääsee kulkemaan esteettömästi. Niin ikään jätehuoneen riittävä valaistus tulee varmistaa, esimerkiksi infrapunaliiketunnistimien avulla.

Kunnollisesti suunnitellut jätehuollon piharakennelmat voivat joskus toimia pihaa rajaavina ja suojaavina elementteinä, vaikkapa pihan oleskelualueiden ja pysäköintipaikkojen välissä.

Usein jätehuoneet ja jätekatokset sijoitetaan varoetäisyyden päähän kiinteistön asuintiloista. Tähän on ymmärrettäviä asuinmukavuus- ja hygieniasyitä, mutta myös paloturvallisuus on yksi tekijä.

Monet jätehuollon rakennelmat ovat puusta tehtyjä, joten ne voivat pahimmassa tapauksessa houkuttaa tuhopolttajia. Katosten ulkoseinille ei tulisi varastoida palavia materiaaleja. Myös vaikkapa sähköpotkulaudat voivat tunnetusti joskus syttyä palamaan, joten sellaisiakaan ei ole syytä jättää nojaamaan jätekatoksiin.

Edelleen jätepiste on hyvä suojata siten, että tuhoeläimet eivät pääse käsiksi kiinteistön jätteisiin. Jätteiden yleiset lajitteluohjeet kannattaa pitää kiinteistön jätepisteessä esillä, jotta roskat päätyvät oikeisiin keräysastioihin.

KUVA: 123RF

Lisää kierrätystä

EU:n jäsenmaiden joukossa Suomi lukeutuu jätteenkierrättäjien keskikastiin, mutta parempaan olisi vielä pystyttävä. Kierrätystavoitteet uhkaavat karata käsistä liian kauas.

Jätelainsäädäntöä uusittiin vuonna 2021, minkä jälkeen uusia määräyksiä tulee voimaan portaittain. Nyt jätteiden lajitteluvaatimukset kiinteistöissä kiristyivät 1.7.2023. Pitkällä tähtäimellä muutoksilla pyritään siihen, että vuoteen 2035 mennessä yhdyskuntajätteestä saataisiin kierrätettyä 65 prosenttia ja pakkausjätteestä 70 prosenttia. Kierrätysvaatimuksia tiukennetaan koko ajan.

Uusien säädösten mukaan kaikkien niiden taloyhtiöiden, joissa on vähintään viisi asuinhuoneistoa, tulee järjestää kartonki-, muovi- ja lasipakkausten sekä pienmetallin erilliskeräys. Joillekin jätelajeille voidaan käyttää monilokeroastioita. Lisäksi kierrätysastiat tarvitaan edelleen seka- ja biojätteille sekä paperille.

Nykyään esimerkiksi pääkaupunkiseudun isoissa, vähintään 10 asunnon taloyhtiöissä kerätään sekajäte, biojäte, kartonki, pakkauslasi, pienmetalli sekä muovipakkaukset omiin astioihinsa. Tyypillisesti muovi-, kartonki- ja sekajätteiden astiat ovat 660-litraisia, kun taas lasi-, metalli- ja biojäteastiat voivat olla pienempiä, vaikkapa 240-litraisia.

Periaatteessa biojätteet voidaan myös kompostoida mullaksi. Uusissa määräyksissä Helsingin kaupunki vaatii heinäkuusta 2024 lähtien erillisiä biojäteastioita myös niihin omakotitaloihin ja muihin 1–4 asunnon kiinteistöihin, joissa ei ole kompostointia. Vastaavat vaatimukset tulevat Espoossa, Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Vantaalla voimaan jo aikaisemmin.

Vaarallisia tai isokokoisia jätteitä – vaikkapa liuottimia, sähkölaitteita tai sohvia – ei pidä viedä oman kiinteistön jätepisteeseen. Niille on yleensä omat alueelliset keräysasemansa, minkä lisäksi muun muassa pääkaupunkiseudulla liuottimia, kemikaaleja, sähkö- ja elektroniikkaromua, akkuja, isoja metalliosia ja vastaavanlaisia jätteitä haalitaan eri kaupunginosissa kiertäviin keräysautoihin kerran vuodessa, yleensä alkukeväällä. Poikkeuksena on ihmisille erityisen haitallinen asbestijäte, jota otetaan vastaan vain Espoon Ämmässuon kaatopaikalla.

”Jätepiste on hyvä suojata tuhoeläimiltä.

Lisätilaa maan alta?

Suurten taloyhtiöiden jätepisteiltä tyhjennetään useimmat jäteastiat erillisiin keräysautoihin viikoittain. Tosin paperinkeräyslaatikko kenties tyhjennetään vain joka toinen viikko.

Pientaloalueilla jäteastioita tyhjennetään tyypillisesti harvemmin, ehkäpä 2–4 viikon välein.

Viranomaisvaatimukset uusien jäteastioiden hankkimisesta ovat aiheuttaneet päänvaivaa monille taloyhtiöille. Toisinaan jätehuoneita on jouduttu jopa laajentamaan, jotta kaikki erilliskeräysastiat mahtuisivat sisään.

Yleisradio selvitti kesällä 2023, että esimerkiksi Etelä- Karjalassa peräti 40 prosentissa vähintään viiden huoneiston taloyhtiöistä ei uuden lain voimaantullessa ollut vielä saatu jätteiden lajittelua lain vaatimalle tasolle.

Joissakin Suomen taloyhtiöissä on jo aiemmin ja ehkä tilansäästösyistäkin siirrytty käyttämään jätehuoneiden sijaan jätteiden syväkeräysjärjestelmiä.

Syväkeräyksessä jäteastiat ovat pystysuunnassa ja osittain maan alla, toisin kuin perinteisisiä pintakeräysastioita käytettäessä.

Maanalaisessa astiassa olevaan jätesäkkiin voi mahtua vaikkapa viisi kuutiota jätteitä, joten keräyskapasiteetti kasvaa merkittävästi ja tyhjennyksiä voidaan harventaa. Syväsäiliötä tyhjennettäessä säiliön sisällä oleva erillinen nostosäkki otetaan ylös autonosturilla ja tyhjennetään erikoisvarusteltuun keräysautoon.

Joillakin uudehkoilla asuinalueilla – esimerkiksi Espoon Suurpellossa – jätteenkeräyksessä on kokeiltu kaupunginosatai korttelikohtaisia automaattisia jätteenkäsittelyjärjestelmiä. Silloin kiinteistöjätteet voidaan kuljettaa alipaineella maanalaisissa putkissa suoraan jäteasemille ja edelleen keskitetysti joko kierrätykseen tai hävitettäviksi.

Perusajatuksena automaattisessa jätteenkäsittelyssä on, että asukkaat vievät jätteensä alueellisiin syöttöpisteisiin, jotka voivat sijaita joko talojen sisällä tai ulkotiloissa. Erilaisille jätteille on rakennettu omat syöttöaukkonsa. Jätteet kuljetetaan ”putkipostina” terminaaliin, missä eri jätelajeille on varattu erilliset keräyskontit.

Teksti: Ari Mononen

Seuraa Publicomedia

Publicomedia uutiskirje