Runko ja rakennustuotteet (auringonsuojaus, ikkunat)
Sisäpinnat ja tilaosat (auringonsuojaus)
Talotekniikka (ilmastointi ja jäähdytys)
Sisäilmasto on monen tekijän summa
Paranna sisäilmaa ja rakennuksen energiatehokkuutta sopivalla ilmanvaihdolla ja lasituksella
Yleisimpiä sisäilmaongelmia ovat liian korkeat ja liian alhaiset lämpötilat sekä tunkkaisuus. Oikein mitoitettu ilmanvaihto pitää sisäilman raikkaana ja säästää energiaa. Rakennuksen energiatehokkuutta voidaan parantaa myös lasituksen lämmöneristyksellä ja aurinkosuojauksella.
SISÄILMASTO KÄSITTEENÄ kattaa monia ihmisten terveyteen ja
viihtyvyyteen vaikuttavia rakennuksen ympäristötekijöitä. Sisäilman laatuun
vaikuttavat muun muassa tilojen lämpö- ja kosteusolosuhteet,
kaasu- ja hiukkasmaiset epäpuhtaudet ja koettu vedon tunne.
”Sisäilmasta puhuttaessa mikrobiongelmat näyttäytyvät todellisuutta
yleisempänä ja suurempana ongelmana. Tyypillisimpiä sisäilmaongelmia
julkisissa tiloissa aiheuttavat lämpötilan hallinta sekä ilmanvaihdon toimimattomuus”,
sanoo Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola.
Sisäilmahaitat havaitaan yleensä epämiellyttävinä hajuina, tunkkaisuutena,
liian alhaisena tai korkeana lämpötilana ja vetona. Näkyvä home tai
kosteusvauriojäljet ovat jo vakava varoitusmerkki.
Sisäilmaongelmia kannattaa ehkäistä ennalta. Rakennuksen ja talotekniikan
kuntoa ja toimintaa on seurattava säännöllisesti.
”Jos merkittäviä ongelmia havaitaan, selvitetään ensin voiko rakennusta
korjata vai olisiko uudisrakennus järkevämpi vaihtoehto. Nykyään
kiinteistöjen kunto tutkitaan ja kartoitetaan huolellisemmin kuin esimerkiksi
10 vuotta sitten. Päätöksenteon ja tehtävien toimenpiteiden tulisi
nojautua tutkittuun tietoon siitä, mitä kannattaa korjata ja miten”, Ahola
kertoo.
Julkisten rakennusten energiatehokkuuteen ja hiilijalanjälkeen kiinnitetään
huomiota sekä uudisrakennus- että peruskorjaushankkeissa. Hiilijalanjälkeä
voidaan pienentää säästämällä vanhasta rakennuksesta edes
joitain rakenteita, mikäli niiden kunto sen sallii.
”Sisäilmaongelmia
kannattaa
ehkäistä ennalta.
Ilmanvaihto optimaaliseksi
Ahola on havainnut, että julkisissa tiloissa kiinnitetään aiempaa enemmän
huomiota sisäilmaan, ja sisäilman laadun parantamiseen varataan resursseja.
Sisäilmassa ilmeneviä haasteita voidaan taklata kevyilläkin toimenpiteillä.
”Esimerkiksi ilmanvaihdon toimivuutta parantamalla ja sisälämpötilaa
säätämällä voidaan saada kuriin tunkkaisuus, joka on melko yleinen tuntemus,
jos lämpötila on suosituksia korkeampi ja ilmanvaihto puutteellista”,
sanoo Ahola.
Kuntien sisäilmaverkoston vuonna 2019 laatimassa ohjeessa annetaan
suosituksia julkisten rakennusten ilmanvaihdon käyttöä koskien.
Ilmanvaihdon voi ohjeen mukaan pysäyttää silloin, kun rakennuksessa ei
oleskella.
Ilmanvaihto tulee käynnistää viimeistään kahta tuntia ennen käyttäjien
saapumista, jotta ilma ehtii tehokkaasti vaihtua ja ilma tuntuu raikkaalta.
Sisäilmayhdistyksen sivustolla julkaistussa ohjeistuksessa on otettu kantaa
muihinkin asioihin, joita ilmanvaihdon käytössä tulisi huomioita, joten
ohjeistukseen kannattaa tutustua.
”Aalto-yliopistossa ja Tampereen yliopistossa toteutetuissa tutkimushankkeissa
ei havaittu syitä, jotka vaatisivat ilmanvaihdon pitämistä käynnissä
silloin, kun käyttäjät eivät ole tilassa. Ilmanvaihto kuluttaa sähköenergiaa
ja lisää lämmityksen tarvetta, joten ilmanvaihdon pysäyttäminen
parantaa kiinteistön energiatehokkuutta koko elinkaaren ajan”, Ahola
sanoo.
KUVA: MARC GOODWIN
Kesäkaudella kuumuus saattaa tuottaa tukaluutta sisätiloihin, joten
tilojen kuumenemisen estämiseen tulisi kiinnittää huomiota. Lämpöolosuhteet
tulisi mallintaa jo suunnitteluvaiheessa.
”Ylilämpenemisen ehkäiseminen lähtee arkkitehtuurista ja aukotuksesta.
Tärkeintä on ehkäistä ylilämpenemistä rakenteellisin keinoin ja
vasta sen jälkeen huolehtia viilennyksestä koneellisesti. Näin säästetään
energiaa ja saavutetaan miellyttävät olosuhteet”, Ahola toteaa.
”Rakennuksen
energiatehokkuuteen
vaikuttaa myös
aurinkosuojaus.
Sopiva lasitus valitaan olosuhteiden mukaisesti
Kohteen käyttötarkoitukseen sopivalla lasituksella voidaan hallita julkisten
tilojen sisäilman lämpötiloja ja parantaa rakennuksen energiatehokkuutta.
Ikkunasuunnittelun lähtökohtana on lämmöneristävyys, joka nykypäivän
ikkunoissa on jo erittäin hyvä.
Käyttötarkoituksesta riippuen, rakennukseen voidaan valita kiinteä
lasitus tai avattavat ikkunat. Kiinteitä lasituksia käytetään tavallisesti esimerkiksi
kauppakeskuksissa ja toimitiloissa.
Kiinteissä ikkunoissa käytetään yleensä kolminkertaista eristyslasielementtiä.
Tämän hetken rakennusmääräysten mukaan ikkunoiden
U-arvo saa olla enintään 1,0 W/m²K. Kaksinkertaisella lasituksella voidaan
päästä parhaimmillaan rakennusmääräysten mukaiseen lasiosan
U-arvoon, mutta varmimmin rakennusmääräysten mukaiset arvot saavutetaan
kolminkertaisella lasituksella.
”Kunnallisen puolen julkisissa rakennuksissa, kuten sairaaloissa tai
kouluissa, voi olla tarvetta tilojen nopealle tuuletukselle. Tällöin avattavat ikkunat ovat sopivin vaihtoehto”, sanoo Pilkington Lahden Lasitehdas
Oy:n tekninen myyntipäällikkö Harri Korpela.
Avattavissa ikkunoissa yleisin ikkunatyyppi on puu-alumiinirakenteinen
1+2 MSE-ikkuna. Rakennusten energiatehokkuuteen kiinnitetään nykyisin
yhä enemmän huomiota, ja mikäli rakennusmääräysten U-arvoa tiukennettaisiin,
vaatisi se siirtymistä 2+2 MSE-ikkunoihin.
Lasikerrosten määrän lisäämisen ohella U-arvoa voidaan parantaa
pinnoitteilla. U-arvon parantaminen voi aiheuttaa tietyissä olosuhteissa
lasin huurtumista, jota voidaan estää joko valitsemalla kohteeseen
anticondensation-
lasi tai varjostamalla ikkunaa esimerkiksi lipalla tai markiisilla.
”Pinnoitteet ovat kehittyneet valtavasti vuosien saatossa. Esimerkiksi
Pilkington Optitherm™ S1A-lasilla päästään 1 % emissiviteettiin, kun
paras mahdollinen arvo on 0 %”, Korpela sanoo.
”Sisäilmassa
ilmeneviä haasteita
voidaan taklata kevyilläkin
toimenpiteillä.
KUVA: MIKAEL LINDÉN
Auringonsuojapinnoitteet kehittyneet huimasti
Rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttaa myös aurinkosuojaus, jolla
vähennetään koneellisen ilmastoinnin tarvetta. Aurinkosuojausta tarvitaan
etenkin rakennuksen etelä- ja länsisivuilla, kun taas lämmöneristyksen
merkitys korostuu pohjois- ja itäsivuilla.
Lasitus voidaankin suunnitella sen mukaan, mihin suuntiin ikkunat
antavat ja millaisessa ympäristössä rakennus on. Kokonaisuudessa voidaan
hyödyntää erilaisia pinnoitteita eri ikkunoissa, jotta kokonaisuus on
mahdollisimman energiatehokas ja miellyttävä rakennuksen käyttäjille.
Selektiivinen auringonsuojapinnoite parantaa samalla lämmöneristystä,
eikä välttämättä vaikuta ikkunan valonläpäisevyyteen juuri lainkaan.
”Selektiivilasit ovat hyvin kirkkaita eivätkä juurikaan leikkaa valoa,
mutta auringonsuojalasit leikkaavat hieman valoa pinnoitteesta riippuen.
Tuotekehityksessä on panostettu maksimaaliseen valonläpäisyyn unohtamatta
aurinkoenergian kokonaisläpäisyä eli g-arvoa: uudessa Pilkington
Suncool™ Q -tuoteperheessä yhdistyvät neutraali väritys, alhainen heijaste
ja erittäin tehokas auringonsuoja”, kertoo Korpela.
Älyominaisuuksien hyödyntämistä tutkitaan myös ikkuna-alalla, mutta
vielä tällä hetkellä korkea hinta hidastaa älykkäiden lasien yleistymistä.
”Sähköllä ohjautuvat lasit on varustettu sensoreilla, jotka tarkkailevat
olosuhteita ja säätävät ikkunan valonläpäisyä ja lämmöneristävyyttä
olosuhteiden mukaisesti. Uskoisin, että tulevaisuudessa älyominaisuudet
tulevat yleistymään, mutta tällä hetkellä aktiiviset auringonsuojalasit ovat
harvinaisia”, Korpela sanoo.
Teksti: Merja Maukonen
