Katot
Kattojen uusi riskiprofiili
Taloyhtiöt totuttelevat 2020-luvun kosteusuhkiin - usein kantapään kautta
Talvi, jona talvi ei tullutkaan. Talvi 2019–2020 jää historiaan lumettomuutensa takia ja kenties myös sen takia, että se antoi esimakua 2020-luvun märistä ja mustista talvista. Tänä talvena kiinteistöjen kosteusrasitus pomppasi ennen näkemättömällä tavalla, kun sadetta ja märkää kesti kuukautsikaupalla – eikä välissä ollut pakkasjaksoa kuivattamassa taloja.
Edestakaisin sahaavat lämpötilat ovat aina haaste. Kuluneena talvena monet katot ovat olleet kovilla ja kattofirmojen hätäpäivystyspuhelimet ovat soineet tiuhaan. Eerik Piironen Vesivekistä vahvistaa, että etenkin vuoden alussa piti melkoista kiirettä, kun huolestuneet taloyhtiöt soittelivat ja raportoivat kattovuodoista ja muista ongelmista.
”Tällainen lämpötilojen osalta sahaava talvi on tuottanut katoille kosteuskuormaa melkoisen paljon.”
Kun puhelimeen tartutaan, on tilanne usein jo ”sylissä” ja hyvinkin akuutti. Viisasta varautumista on käydä keväällä vintillä kurkkaamassa, näkyykö merkkejä vuodoista. Jos vesi valuu huonetiloihin asti, on jo todella kiire.
Eerik Piironen Vesivekistä
”Tässä ongelmana on sitten se, että monessa taloyhtiössä on vaikea päästä sinne katon alle niitä vuotokohtia todentamaan”, tietää Piironen. Siksi tulee vastaan tapauksia, joissa kukaan ei ole käynyt katon alla 30 vuoteen ja kun sinne lopulta mennään, vastaan voi tulla jo melkein mitä tahansa.
Tutkimusmatka tuntemattomaan
Ammattilaisen vinkki on, että yläpohjassa kannattaa tarkistaa varsinkin läpivientien kohdat, eli savupiiput, viemärintuuletusja ilmastointiputket ja antennien läpiviennit. Katon jiirit ovat myös riskialttiita kohtia.
Ammattilaisen vinkki on, että yläpohjassa kannattaa tarkistaa varsinkin läpivientien kohdat, eli savupiiput, viemärintuuletusja ilmastointiputket ja antennien läpiviennit. Katon jiirit ovat myös riskialttiita kohtia.
Varsinkin vanhemmissa peltikatteissa hyvin yleinen vuotokohta on katteen kiinnityskohdat, kun ruuvit tai naulat ovat vuosien saatossa nousseet ylös eikä haperoitunut ja kovettunut tiiviste pidä enää vettä.
Monessa vanhemmassa kiinteistössä katolla piilee lisäriski, koska 1960–70-luvuilla peltikatteet kiinnitettiin pääasiassa nauloilla ja muotoprofiilin harjan kohdalta. Vasara ja naulat eivät olleet peltikatteelle ideaali yhdistelmä; vasaralla kun tulee helposti paukuteltua liikaakin, jolloin tiiviste vaurioituu ja kannan ympärille muodostuu jo alun alkaen vettä keräävä lommo.
Lisäksi naula pumppautuu hiljalleen ylöspäin, kun kattorakenteet elävät lämpötilan vaihtelujen myötä. Samoin käy myös heikkolaatuisille kateruuveille aikaa myöten.
Suurinta katemateriaalien lämpöeläminen on juuri keväällä, jolloin pakkanen, jää ja lämmittävä kevätaurinko voivat heilauttaa pellin lämpötilaa nopeasti kymmeniäkin asteita edestakaisin.
Monissa vanhemmissa kiinteistöissä voi aluskatteena olla pahvi, joka ei vuosien kosteusrasituksen jälkeen johda kosteutta enää pois vaan päinvastoin valuttaa sen rakenteisiin.
Onko teidän aluskatteenne pahvia?
Vastaavasti 1980-luvun talojen riesana on pahvinen aluskate, jonka käyttäytyminen on varsin ongelmallista, jos se vuorotellen kastuu ja kuivuu. Piirosen mukaan pahvinen aluskate nimittäin kutistuu, kun se aikansa kastuu/kuivuu.
”Sitten jos sattuu kuiva jakso, jonka päätteeksi tulee myrsky, pahvi voi olla käpristynyt alaosastaan ja muodostaa kourun, joka kerää sadevettä ja valuttaa sitä rakenteisiin”, hän kuvailee.
Eerik Piirosen mukaan edelleen löytyy taloyhtiöitä, joissa kosteusriskit on huonosti hallinnassa – ja niitä jopa tietoisesti ylenkatsotaan ja aliarvioidaan. Takana saattaa olla pelko kalliista remontista tai maineenmenetyksestä – esimerkiksi taloyhtiöstä sijoituskämpän ostanut ja myyntiä pika-pikaa suunnitteleva taloyhtiön hallituksen jäsen saattaa ajatella, että sijoituksen arvo kärsii heti, jos mitään remontteja aletaan puuhaamaan.
Mahtikäskyllä katto kuntoon!
Ajoittain voi tuntua, että on vain päätetty, että ”meidän katossamme ei ole mitään vikaa” – ja siksi katossa ei voi olla mitään vikaa. Monesta taloyhtiöstä löytyykin jonkinlainen voimahahmo ja vahva vaikuttaja, jolla on halu ja taito jarruttaa kaikkia toimia, jotka potentiaalisesti tuovat kustannuksia. Usein tällainen auktoriteetti on hallituksen puheenjohtaja, mutta se voi olla myös joku toinen taho.
Oman mausteensa soppaan tuo se, että mielipiteitä ja näkökulmia on tyypillisesti monia ja yhteisen linjan löytäminen on siksi haastavaa, toteaa Piironen, jolla on kokemusta sadoista taloyhtiöistä.
Vakava kosteusvaurio taloyhtiössä voi johtaa systeemiseen arvon alenemiseen, josta kärsivät kaikki talon asunnot. Hallitus ei pääse vastuutaan pakoon minnekään, jos katsotaan, että se on laiminlyönneillään aiheuttanut ison laskun. Pahimmassa tapauksessa vastuukysymyksiä joudutaan puimaan kalliissa oikeudenkäynnissä.
Välillä Piironen miettii, että miksi kattoremontti on niin iso mörkö, että sen välttääkseen ollaan valmiit tekemään vaikka mitä. ”Kyseessä on kuitenkin aika suoraviivainen urakka, eikä se ole kestoltaan ja kustannuksiltaan verrattavissa esimerkiksi tyypilliseen putki- tai julkisivuremonttiin.”
Savupiiput ym. läpiviennit ovat vuodoille riskialttiita kohtia yläpohjassa.
Kun kosteus käy taloksi
Keskuskauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja (HTT), rakennusmestari Juhani Leijamaa, on erikoistunut nimenomaan kattojen tavarantarkastuksiin. Leijamaa katsoo, että taloyhtiöt eivät ole valmiita kohtaamaan kuluneen talven tapaisia lumettomia, mutta superkosteita talvia:
”Kun suhteellinen ilman kosteus on lähempänä 100 prosenttia kuin 60 prosenttia, on selvää, että kotimainen rakennuskanta on kovilla. Kun kerran pakkanen ei enää tule kevyesti kuivaamaan rakenteita, meillä ollaan tilanteessa, jossa yläpohjaan jää jatkuva kosteus.” Seurauksena on erilaisia kasvustoja ja niiden myötä terveysriskejä talon asukkaille.
Leijamaan mukaan taloyhtiöissä harvoin mietitään kattoasioita, koska katto ei ole samalla lailla esillä kuin vaikkapa julkisivu – ja siten vaarallisen helppo unohtaa.
”Taloyhtiöissä ajatellaan usein, että kun se ei kerran mihinkään näy, ei se voi olla mikään ongelmakaan”, Leijamaa toteaa.
Nenä edellä ullakolle
Leijamaan mukaan omakotiasukkaiden ja taloyhtiöiden väen kannattaisi aktivoitua ja käydä katoilla tutkimassa, mikä tilanne on. Tosin näin tulee menetellä vain sillä edellytyksellä, että katolle meno on turvallista ja mm. henkilökohtaiset turvavarusteet on puettuna päälle.
Katon alla taas nenä käyttöön: jos yläpohjan villatilassa tai palopermannon alueella ei haise maakellarille, on se jo hyvä merkki.
”Ja jos taas yläpohjassa tai palopermannon alueella on kesäpäivänä tuplasti lämpimämpää kuin ulkona, kertoo se, että tuuletus ei ole riittävällä tasolla. Heikko tuuletus aiheuttaa myös sen, että kondenssivesikuormakin viihtyy pitkiä aikoja yläpohjan alueella.”
Piilovuoto on pahin
Silti se pahin ja salakavalin vaara on piilovuoto, joka esimerkiksi tihkuvesivuotona voi olla akuutti pitkiäkin aikoja. Lisäksi piilovesivuodot ovat usein sellaisia, että niitä ei kovinkaan helposti pysty havaitsemaan kattopintojen vuosittaisten tarkastuksien yhteydessä.
”Piilovuodon aiheuttama riski voi kulminoitua sitten vaikka vasta 10 vuoden päästä, jolloin ongelma räjähtää käsiin”, Leijamaa toteaa.
Monessa tapauksessa jo hyvän rakennustavan noudattaminen olisi ollut riittävä estämään vesi- ja piilovesivuotojen syntymiset ja siitä seuraavat ongelmat.
”Mutta kyllä suunnittelijoillakin on huomattavan paljon parantamisen varaa”, toteaa Leijamaa ja lisää, että tällä hetkellä suunnitellaan rakennuksia, jotka eivät ”edes piirustuspöydällä” toimi katto- tai julkisivuvesien kanssa kunnolla.
Teksti: Sami J. Anteroinen
Kuvat: Vesivek
