Runko ja rakennustuotteet (ikkunat, lasituotteet)
Sisustussuunnittelu
Sisäpinnat ja tilaosat (lasituotteet)
Lasi kestävän arkkitehtuurin palveluksessa – mahdollisuus vai haaste?
Kuva: Pixabay
Lasi on arkkitehtuurin kulmakivi, joka yhdistää estetiikan, valon ja läpinäkyvyyden ainutlaatuisella tavalla. Sen avulla voidaan luoda avoimia tiloja, lisätä luonnonvalon määrää ja hälventää sisä- ja ulkotilan välistä rajaa. Mutta kun ilmastokriisi pakottaa rakennusalan uudelleenarvioimaan käytettyjen materiaalien ympäristövaikutuksia, nousee kysymys: onko lasi todella ympäristöystävällinen materiaali – ja voiko sitä käyttää vastuullisesti kestävän arkkitehtuurin rakentamisessa?
Lasi ja sen ekologinen jalanjälki
Lasi valmistetaan pääosin luonnonmateriaaleista, kuten hiekasta, kalkkikivestä ja soodasta. Raaka-aineiden saatavuus ei ole kriittinen, mutta valmistusprosessi on energiaintensiivinen. Sulatus vaatii yli 1 000 °C lämpötiloja, ja suurin osa lasin valmistuksessa käytetystä energiasta tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineilla. Lisäksi tuotannosta syntyy merkittävästi hiilidioksidipäästöjä, mikä tekee perinteisestä lasista ekologisesti haastavan materiaalin.
”Viime vuosikymmeninä lasiteknologia on kehittynyt merkittävästi.
Toisaalta lasin pitkä käyttöikä, kierrätettävyys ja vaikutukset rakennuksen energiankulutukseen voivat parantaa sen kokonaisympäristövaikutuksia. Lasi ei kulu samalla tavoin kuin monet muut pintamateriaalit, ja laadukkaasti asennettuna se kestää vuosikymmeniä. Käytetty lasi voidaan myös sulattaa ja käyttää uudelleen, mikäli kierrätysketju toimii tehokkaasti.
Kuva: Pexels
Uusien lasiteknologioiden mahdollisuudet
Viime vuosikymmeninä lasiteknologia on kehittynyt merkittävästi. Erilaiset pinnoitteet, eristysratkaisut ja älylasiratkaisut mahdollistavat energiatehokkaamman suunnittelun. Esimerkiksi matalaemissiivinen eli Low-E-lasi heijastaa lämpösäteilyä ja vähentää lämmön haihtumista rakennuksesta ulospäin – tai vastaavasti sisäänpäin kuumina kesäpäivinä. Tämä pienentää lämmitys- ja jäähdytyskustannuksia ja tukee rakennuksen energiatehokkuutta.
Aurinkoenergiaa hyödyntävästä rakennussuunnittelusta puhuttaessa lasilla on erityisasema. Lämpöä varastoivat tai valon läpäisyä säätelevät lasit voivat toimia aktiivisena osana rakennuksen energiatasapainoa. Lisäksi fotokromaattiset ja elektroaktiiviset älylasit, jotka reagoivat valoon tai sähkövirtaan muuttamalla läpinäkyvyyttään, vähentävät tarvetta mekaanisille varjostusratkaisuille tai ilmastoinnille.
”Aurinkoenergiaa hyödyntävästä rakennussuunnittelusta puhuttaessa lasilla on erityisasema.
Luonnonvalo ja käyttäjäkokemus
Yksi lasin suurimmista ekologisista vahvuuksista on sen kyky tuoda luonnonvaloa sisätiloihin. Hyvin valaistu tila vähentää keinovalon tarvetta, mikä puolestaan pienentää rakennuksen sähkönkulutusta. Luonnonvalon psykologiset ja terveydelliset vaikutukset ovat myös kiistattomat: se parantaa mielialaa, tukee vuorokausirytmiä ja lisää työtehokkuutta. Tämä tekee lasista myös sosiaalisesti kestävän materiaalin, sillä sen käyttö parantaa rakennuksen käyttäjäkokemusta ja hyvinvointia.
Riskit ja haasteet: ylikuumeneminen ja hukkalämpö
Lasin käyttökohteet tulee kuitenkin harkita tarkasti. Suuret lasipinnat voivat aiheuttaa merkittäviä lämpöhäviöitä talvella ja ylikuumenemista kesällä, mikäli suunnittelussa ei huomioida ilmastollisia ja ilmansuunnallisia tekijöitä. Lasipintojen lämmöneristävyys on parantunut, mutta ei vieläkään yllä massiivisten rakenteiden tasolle. Lisäksi valonsäätelyssä on otettava huomioon häikäisynhallinta ja silmien mukavuus. Ympäristöystävällinen lasin käyttö vaatii siis kontekstitietoista suunnittelua: ei vain materiaalin valintaa, vaan myös sen sijoittelua, ilmansuuntaa, varjostusratkaisuja ja käyttöolosuhteita.
Kuva: Pexels
Kierrätys ja uusi elämä
Lasi on 100-prosenttisesti kierrätettävä materiaali – ainakin teoriassa. Käytännössä arkkitehtonisen lasin kierrättäminen on vielä haasteellista: erilaiset pinnoitteet, laminoidut kerrokset ja liitokset tekevät uudelleenkäsittelystä monimutkaista ja kallista. Teollisuuden kehityssuunta on kuitenkin lupaava. Esimerkiksi Euroopassa on pilotoitu lasin kierrätyslaitoksia, joissa vanhoista ikkunalaseista erotellaan materiaalit ja valmistetaan uutta, korkealaatuista lasia.
”Yksi lasin suurimmista ekologisista vahvuuksista on sen kyky tuoda luonnonvaloa sisätiloihin.
Lisäksi suunnittelussa voidaan hyödyntää niin kutsuttua "design for disassembly" -ajattelua, jossa lasielementit kiinnitetään ja asennetaan siten, että ne voidaan tulevaisuudessa irrottaa ja käyttää uudelleen. Tämä mahdollistaa materiaalien elinkaaren pidentämisen ja vähentää rakennusjätettä.
Kestävä arkkitehtuuri lasin kanssa – mutta ei sen varassa
Lasi voi olla osa kestävää arkkitehtuuria, mutta ei sen yksinomainen ratkaisu. Se toimii parhaimmillaan osana monimateriaalista, energiatehokasta ja käyttäjälähtöistä suunnittelua. Materiaalivalinnoissa on tärkeää tarkastella koko elinkaarta: valmistuksesta purkuun ja kierrätykseen.
”Lasi voi olla osa kestävää arkkitehtuuria, mutta ei sen yksinomainen ratkaisu.
Kestävä suunnittelu vaatii kompromisseja ja harkintaa. Lasi tarjoaa arkkitehdeille ja suunnittelijoille poikkeuksellisia mahdollisuuksia luoda valoisia, elämyksellisiä ja inspiroivia tiloja – kunhan sen käytön ekologiset vaikutukset tiedostetaan ja ratkaisut räätälöidään käyttökohteen mukaan.
Lasi ei ole täydellinen materiaali, mutta sen käyttö voi olla ympäristöystävällistä – kun suunnittelu on älykästä.
Teksti: Petri Charpentier
