Projektiesittelyt (kasvatuksen ja opetuksen rakennukset)

Hoplaxskolan – 1950-luvun koulurakennus nykypäivän oppimisympäristöksi

Helsingin Munkkiniemessä sijaitseva Hoplaxskolan palasi alkuvuodesta 2025 peruskorjattuihin ja laajennettuihin tiloihinsa. 1950-luvun koulurakennus on saanut uuden elämän, jossa yhdistyvät rakennussuojelu, modernit oppimisympäristöt ja kasvuun vastaavat tilaratkaisut. Hanke toi esiin vanhan ajan arkkitehtuurin arvot – ja teki niistä taas ajankohtaisia.

Historiallinen koulu uudessa ajassa

Hoplaxskolan M0-5, entinen Munksnäs lågstadieskola, sijaitsee Munkkiniemessä Kivitorpan Puiston laidassa, mäen laella. Se on 1950-luvun alun tyypillinen sivukäytäväkoulu, jonka arkkitehtuurissa on sekä funktionalismin ilmettä, että sodanjälkeisen ajan romanttisempia piirteitä. Perinteisen julkisen merkkirakennuksen tapaan se sijaitsee ympäröivästä asuinkerrostaloalueesta irrallaan, puistomaisen alueen puolella. Vanhan osan luokkasiiven ja sen matalamman saliosan välisessä liittymäkohdassa sijaitsevaa sisäänkäyntiä ja pääporrasta korostava poikkiharja piippuineen ja suurine ikkunoineen näkyy pitkälle Solnantielle kadun pohjoisena päätteenä. Rakennuksen suunnittelija on arkkitehti Lasse Björk, HKR Talonrakennusosasto. Suunnitelmat on päivätty 1950 ja rakennus valmistui 1952. Rakennuttajana toimi Helsingin kaupunki.

Rakennus peruskorjattiin ja sille tehtiin laajennus. Koulu ennätti toimia muutaman vuoden väistötiloissa ja palaaminen uusittuihin tiloihin vuoden 2025 alussa oli henkilökunnalle ja oppilaille odotettu ja iloinen tapahtuma. Laajennettu koulu on mitoitettu 270 oppilaalle ja 24 esikoululaiselle.

Peruskorjaus palautti vanhan loiston – ja toi esteettömyyden

Kokonaisuuden vanha osa on tiilirunkoinen, massiivitiiliset ulkoseinät ovat rapatut ja maalatut, vesikate on tiiltä. Tilat olivat käyneet ahtaiksi ja ne olivat teknisesti huonossa kunnossa. Julkisivut olivat pahoin rapautuneet ja varsinkin aurinkoiseen ilmansuuntaan olevat ikkunat olivat jo käyttöikänsä päässä. Ilmanvaihto oli puutteellinen ja paloturvallisuudessa oli puutteita. Alimpien kerrosten rakenteet olivat myös kärsineet kosteudesta. Perusparannuksessa saatiin käyttötiloista tehtyä esteettömät. Pääportaikon yhteyteen rakennettiin hissi. Palo-osastointia päivitettiin ja poistumisturvallisuus saatiin kuntoon. Uudet IV-konehuoneet rakennettiin salisiiven kellarikerroksen vanhaan pannuhuoneeseen ja luokkasiiven käyttämättömälle ullakolle.

Laajennusosan runko ja ulkoseinien kantavat sisäkuoret tehtiin betonielementeistä. Rapattujen ulkoseinien pinnat ovat paikalla muuratut ja rapatut. Pihan puolella julkisivujen pinnoitteena on puuta. Vesikatteena on maksaruho. Laajennusosan avulla saatiin järjestettyä kasvavalle oppilasmäärälle toimivammat opetustilat. Pohjakerrokseen, pihatasolle rakennettiin uudet keittiö- ja ruokailutilat ja toiseen kerrokseen opetustiloja. Kolmanteen kerrokseen tuli IV-konehuone. Uutta ja vanhaa rakennusta yhdistävään nivelosaan tehtiin portaikon ja hissin lisäksi eteis-, wc- ja vaatetiloja.

Kivitorpan puiston kouluympäristö uudistui lempeästi

Koulun pohjoispuolella olevan Kivitorpan Puiston rinteen päältä nurmialueelta on löydettävissä puistolle ja lähikadulle nimensä antaneen Kivitorpan säilyneet perustukset. Puistoalueella on myös lähiseudun koulujen käyttämiä urheilu- ja leikkikenttiä ja talvisin suosittu pulkkamäki.

Koulun varsinainen piha sijaitsee eteläpuolella, se perusparannettiin. Pihan puut säästettiin mahdollisuuksien mukaan. Rakentamisen ja huonon kunnon vuoksi poistettaviksi joutuneet puut korvattiin istuttamalla uudet. Eri ikäisille sopivat leikkivälineet sijaitsevat puiden katveissa omilla alueillaan. Pihalla sijainnut koripallokenttä uusittiin ja sitä reunustaville, aikaisemmin istutetuille tammille tehtiin uudet suojaavat istutusreunukset. Saadun palautteen mukaan pihan leikkivälineet ja oleskelukalusteet ovat saaneet hyvän vastaanoton ja olleet jo ahkerassa käytössä. Pihasuunnittelusta hankkeessa vastasi maisemasuunnittelija Hanna Hentinen.

Julkisivuissa yhdistyy historia ja uusi ilme

Peruskorjattavan rakennuksen julkisivurappaukset ja -maalaukset uusittiin kauttaaltaan. Pohjoiseen päin olevan julkisivun ikkunat kunnostettiin. Muut ikkunat uusittiin alkuperäisen ilmeen ja detaljoinnin mukaisina, sisäpuitteisiin tehtiin lämpölasit. Julkisivuväritys palautettiin alkuperäiseen 50-luvun asuunsa, kalkkimaalatuksi keltaiseksi roiskerappaukseksi. Julkisivuille leimalliset, tasavälein sijaitsevat, ilmanvaihdon piiput tiilikattojen harjoilla saatiin säilytettyä käytössä. Ne uusittiin vanhojen piippujen mittojen mukaan uuden ilmavaihdon poistoilmapiipuiksi. Ulkoportaiden liuskekivitasanteet uusittiin. Niiden vanhat ulkokaiteen kunnostettiin alkuperäisten piirustusten ja säilyneiden mallien mukaan 50-lukulaisiksi viistopinnakaiteiksi.

Pääovien edessä olevassa klinkkeripintaisessa sisäänkäyntisyvennyksessä rakenteiden uusiminen osoittautui haasteelliseksi. Liuskekivipintainen ulkotaso lasitiili-ikkunoineen oli vuotanut alakerran käytävän rakenteisiin ja pilareiden teräsrungot osoittautuivat puhki ruostuneiksi. Rakenteet saatiin uusittua ja vanhat liuskekivi- ja klinkkeripinnat palautettua alkuperäisen ilmeen mukaisiksi. Paikkauksiin tarvittavien uusien klinkkereiden hankkimisessa oli oma työnsä, tarvittiin useita malleja ja katselmuksia.

Uudisrakennus on puiston puolelta muurimainen, kuten vanhakin rakennus. Sen rapattavat julkisivut maalattiin samaan keltaisen sävyyn, mutta rappaus tehtiin vanhan puolen roiskerappauksesta poikkeavasti sileäksi hierrettyinä. Pihan puolelta uusi osa on pylväikköineen ja suurine ikkunoineen ilmeeltään pohjoispuolta pehmeämpi ja kutsuvampi. Julkisivun puupinnat, sekä pihalle näkyvät viherkatto ja aurinkopaneelit antavat laajennukselle optimistista ilmettä nuorta käyttäjäkuntaa huomioivasti. Pihan tasolla olevan ruokasalin kuisti pylväineen ja portaineen muodostaa parin vanhan rakennuksen pääsisääntulon pylväikölle ja rajaa pihalle suojaisan aurinkoisen oleskelualueen. Uudet puupintaiset portaat ovat osoittautuneet suosituksi istuskelu- ja leikkipaikaksi.

Vanhat tilat entisöitiin alkuperäistä kunnioittaen

Perusparannettavan osan ulko- ja sisävärityksestä oli teetetty konservaattorin väritutkimukset. Käytettävistä väreistä, materiaaleista ja toteutustavoista tehtiin malleja, joita museoviranomaisen kanssa yhdessä katselmoitiin ratkaisuista sovittaessa. Julkisivujen lisäksi myös sisätiloissa palattiin pitkälti alkuperäisen värityksen mukaisiin sävyihin.

Koulun hallinnon ja oppilashuollon tilat keskitettiin vanhan puolen luokkasiiven pohjakerrokseen, jossa ne ovat hyvin saavutettavissa sekä uudelta, että vanhalta puolelta ja myös ulkoa tultaessa. Hallintotilojen yläpuolella on luokkatiloja kahdessa kerroksessa. Alemman kerroksen luokat jouduttiin tilojen joustavuusvaatimusten vuoksi muokkaamaan siirtoseinien avulla yhdeksi suureksi jaettavaksi tilaksi. Ylemmässä luokkakerroksessa voitiin alkuperäinen luokkajako säilyttää, jolloin myös tilojen ilme ja kiintokalusteita voitiin säilyttää enemmän.

Kultakin luokkakäytävältä löytyi seinistä oma vaalea värisävynsä, jota uudistuksessa noudatettiin. Käytävien seinien alkuperäiset puiset pesulistat olivat säilyneet ja ne jakavat edelleen niiden maalipinnat kiiltävämpään alaosaan ja himmeämpään yläosaan. Alkuperäiset mosaiikkibetonilattiat ja ikkunalaudat säilytettiin, niitä jouduttiin pohjakerroksissa paikoin uusimaan ja paikkaamaan rakenteiden korjausten ja muutostöiden vuoksi. Vanhan puolen alkuperäiset isot vitriinikaapit kunnostettiin.

Rakennussuojelun kannalta arvokkaimpia tiloja hankkeessa on vanhan puolen komea pääporrashuone, jonka sisääntulokerroksessa on komeiden säilyneiden tammiulko-ovien lisäksi muitakin 50-luvulle ominaisia puudetaljeja. Portaan pinnakaide lakattuine puukäsijohteinen voitiin säilyttää, kun sen turvallisuutta parannettiin lisäämällä siihen uusi korkeampi, alkuperäisten kaidepinnojen mukaan dimensioitu lisäjuoksu.

Porrashuoneeseen saatiin myös Helsingin kaupunginmuseon taidehankintana taiteilija Emma Rönnholmin mobilemainen taideteos. Iltaisin teos on valaistu kohdevaloin, jolloin sen riippuvien osien heijastukset ja seinille heittyvät varjot muodostavat tilaan kiehtovan leikin. Rakennuksen aksenttina olevan porrashuoneen ylimmän kerroksen kattoon ripustettuna se näkyy suurista ikkunoista kauas Solnantielle ja pohjoispuolella olevaan Kivitorpan puistoon.

Uudisosan sisätiloissa näkyy karhean betonin ja puun kontrasti

Laajennuksen kantavat ulko- ja väliseinät tehtiin kustannus- ja rakennusteknisistä syistä, betonielementeistä. Niiden sisäpinnat päätettiin jättää reilusti näkyviin niin, että uusi osa eroaa vanhasta 50-luvun värimaailmasta myös sisätilojen ilmeeltään. Betonipinnat käsiteltiin läpikuultavalla lasuurilla. Asentajien tekemät muistiinpanot ja merkinnät putsattiin pois, mutta betonin värierot, työn aikaiset jäljet ja asennuskolojen paikkaukset jäivät kuultovärin alta mielenkiintoisesti näkyviin. Näiden ilmeeltään rouheiden betonipintojen kontrastina toimii ikkunasyvennysten, kalusteiden ja alakattojen viimeistellyt puupinnat. Uudella puolella myös portaikon ja ruokasalin lattiapinnat ovat betonia, kiiltäväksi hiottuna.

Ruokasalin ilmettä hallitsevat runsaat lämpimän sävyiset puuritiläpinnat alakatossa, peräseinällä ja muun muassa esitystekniikan näytöt kätkevissä kiintokalusteissa. Puuritiläkatossa olevat runsaat IV-laitteet saatiin istumaan kokonaisuuteen maalauttamalla ne uuden puolen ikkunoiden metallirunkojen mukaiseen värisävyyn. Huomaamattomat valaisimet on upotettu alakattolevytyksen rimojen väleihin. Ruokasalin irtokalusteet ovat pääosin uusiokäytettyjä, vanhan ruokasalin kalusteet kunnostettiin.

Myös luokka- ja hallintotilojen uudet irtokalusteet ovat kotimaisia ja kunnostettavissa, oppilaspöytien täyspuiset kannet voi hioa. Sisustuksen ja irtokalustuksen ratkaisut ja niissä käytetyt puulajit koivu ja tammi ovat tätä aikaa, mutta heijastavat myös 50-luvun koulun henkeä. Koko hankeen sisustussuunnittelusta vastasi sisustusarkkitehti Carola Lindh-Hormia.

Tehtäviimme kuului historiaselvitys, hankesuunnittelu, pääsuunnittelu, rakennussuunnittelu, sisustussuunnittelu ja työmaavalvonta. Urakoitsijana tässä haastavassa kouluhankkeessa, jossa ratkottiin sekä suojellun vanhan rakennuksen, että uudisrakennuksen ongelmia, toimi Lujatalo Oy.

Teksti: Mikko Hormia
Kuvat: Jaakko Monnonen

Seuraa Publicomedia

Publicomedia uutiskirje